Marinmaan ja Udmurtian pyhistä lehdoista kertova näyttely tuo esiin vanhaa suomalais-ugrilaista luontosuhdetta. Ulla Lehtinen Suomen sukukansayhdistysten liitosta vieraili toissa kesänä yhdessä kirjailija Olli Tammilehdon kanssa Marinmaan, Udmurtian, Viron ja Suomen pyhissä lehdoissa. He kuvasivat lehtoja, niissä pidettyjä seremonioita ja lähikylien ihmisiä. Valokuvanäyttely on myös kunnianosoitus isoäideille, jotka ovat ylläpitäneet ja siirtäneet pyhien lehtojen perinnettä nuoremmille sukupolville.

Monilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla pyhien lehtojen perinne on katkeamaton. Ne ovat keskeinen osa kansojen identiteettiä: pyhien lehtojen seremonioissa pidetään yhteisöjen mytologiaa ja maailmankatsomusta elossa.

Suomalaiseenkin identiteettiin ja elämään metsä kuuluu edelleen olennaisesti. Meillä pyhistä lehdoista on aikaisemmin käytetty nimitystä hiisi, joka elää edelleen monissa paikannimissä. Myöhemmin sanan merkitys on muuttunut. Valokuvanäyttely kertoo siis myös suomalaisten omista juurista.

Pyhät lehdot ovat yleensä monimuotoisina metsinä tärkeitä ympäröivän eliöyhteisön kannalta. Usein kylissä ei muita vanhoja metsiä olekaan. Luonnonsuojelu lähtee kuitenkin aina myös ihmisen mielestä. Pyhät lehdot yhdistävät ymmärryksen mielekkäästä luontosuhteesta ihmisten konkreettiseen elämään, niin juhlaan kuin arjen toimiin. Pyhät lehdot eivät ole taaksejääneen menneisyyden kaikuja, vaan niillä on merkittävää annettavaa ympäristötuhojen riivaamalle maailmalle.

Ulla Lehtinen ja Olli Tammilehto puh. 019-237 035 tai 019-239 01 63

tai